Ennen IQoroa: Klaralla oli ollut nielemisvaikeuksia lapsuudesta asti
Klara Abrahamssonilla oli ollut nielemisvaikeuksia jo pienestä pitäen. Aterioihin meni häneltä paljon pidempään kuin muilta lapsilta, ja hän kuvasi usein palan tunnetta kurkussa.
Klaran kasvaessa ongelmat voimistuivat. Teini-iässä hänelle kehittyi vatsakipua, ummetusta ja refluksia. 15-vuotiaana hänen oireensa pahenivat sen verran, että perhe haki lisää lääketieteellistä apua.
Klaralla todettiin gluteeni-intoleranssi vuonna 2012, mutta gluteeniton ruokavalio ei poistanut hänen nielemisvaikeuksiaan tai muita oireitaan. Ongelmat alkoivat lopulta vaikuttaa hiihtoon, joka oli hänen suurin intohimonsa.
”Aluksi en ajatellut asiaa sen enempää. Oletin, että Klara tarvitsi vain enemmän aikaa aterioiden syömiseen kuin muut lapset”, kertoo hänen äitinsä Pernilla
IQoron löytäminen: nielemisen röntgenkuvaus vahvisti viivästyneen refleksin
Pernilla oli työskennellyt lääketeknologian alalla ja hänellä oli tutkimustausta. Vietettyään monta yötä vastauksia etsien hän muisti tavanneensa Mary Häggin, jonka tutkimus keskittyi nielemisvaikeuksiin.
Pernillan kuvauksen perusteella Mary ehdotti, että Klaran oireet voisivat liittyä mekaaniseen dysfagiaan. Perhe pyysi nielemisen röntgenkuvausta, joka vahvisti viivästyneen nielemisrefleksin.
He tilasivat heti IQoron. Klara oli aluksi epäileväinen ja harjoitteli epäsäännöllisesti, mutta pienet parannukset motivoivat häntä noudattamaan ohjeita johdonmukaisesti.
Muutama viikko
Ensimmäiseen muutokseen
Hieman yli 6 kuukautta
Kunnes nieleminen helpottui ja kipu väheni
Kuorsaus
On poissa
Tulos: helpompi nieleminen, vähemmän kipua ja ei kuorsausta
Muutaman viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen Klara kärsi vähemmän vatsakivusta ja refluksista. Hieman yli kuusi kuukautta myöhemmin nieleminen oli helpottunut ja ruoansulatuskanavan kipu oli vähentynyt merkittävästi.
Myös hänen kuorsauksensa loppui – tärkeä parannus teini-ikäiselle, joka jakoi usein huoneen muiden kanssa hiihtoleireillä.
Klara ei ollut täysin oireeton, ja jonkin verran pelkoa ruoan jäämisestä jumiin säilyi. Hän voi kuitenkin selvästi paremmin ja pystyi aloittamaan opinnot hiihtoon erikoistuneessa sisäoppilaitoksessa Pohjois-Ruotsissa.
”En ole täysin oireeton, mutta voin paljon paremmin. Se, että olen myös lopettanut kuorsaamisen, on bonus harjoitusleirillä.”
Kolmesta päivittäisestä harjoituskerrasta ylläpitoon hammasharjan vieressä
Kun Klara sitoutui rutiiniin, hän harjoitteli joka aamu, koulun jälkeen ja illalla. Alkuvaiheen parannukset helpottivat jatkamista.
Myöhemmin hän siirtyi harjoittelemaan kahdesti päivässä ja pitää IQoroaan hammasharjansa vieressä muistutuksena. Harjoittelusta on tullut rutiini, jota hän haluaa ylläpitää kokemiensa parannusten vuoksi.

