Milloin IQoroa ei pidä käyttää?

Vältä hoitoa

Kliiniset kokemukset osoittavat, että on kolme sairautta, jolloin hoitoa IQorolla ei yleensä suositella aikuisille. Ota meihin yhteyttä ennen tilaamista, jos sinulla on jokin seuraavista diagnooseista:

  • kolmoishermosärky (trigeminusneuralgia) 
  • paraesofageaalinen tyrä
  • akalasia (achalasia cardiae).

Aloita hoito varovasti

Jos sinulla on jokin alla olevista diagnooseista, aloita hoito IQorolla varovasti. Katso lisätietoja alempaa tältä sivulta tai ota yhteyttä asiakastukeemme, jotta saat apua hoidon aloittamiseen oikealla tavalla. 

  • Tinnitus 
  • Perifeerinen kasvohalvaus – idiopaattinen perifeerinen kasvohalvaus – Bellin pareesi

Sivuvaikutukset ja harjoittelukipu

Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole havaittu minkäänlaisia haitallisia sivuvaikutuksia. Myöskään yrityksen laatujärjestelmään ei ole ilmoitettu haittavaikutuksista koskien hoidon yhteydessä sattuneen vakavan tapahtuman aiheuttamia poikkeamia. 

Harjoittelu IQorolla voi aluksi aiheuttaa harjoittelukipua aktivoitaviin lihaksiin. Harjoittelukipua tuntuu yleensä purema-, kieli-, nielu- ja niskalihaksissa. Kipu on merkki siitä, että harjoittelulla on tavoitettu heikentynyt lihasryhmä tai että lihasryhmä saanut tavallista enemmän harjoitusta. Harjoittelukipu on vaaratonta ja loppuu itsestään. 

Eri käyttötarkoituksia

IQorolla on useita käyttötarkoituksia, ja sitä voidaan hyödyntää eri ammateissa. IQoro on sopiva harjoitusväline hoitoon ja kuntoutukseen, kun on kyse erityyppisistä dysfagioista eli nielemisvaikeuksista, refluksista, palleatyrästä, kuorsauksesta ja uniapneasta

Käyttö sopii vaikeista hengitystieoireista kärsiville potilaille, tehohoitoyksiköissä oleville potilaille, nenän kautta happea saaville potilaille ja sydänsairaille.

IQoron käytöstä on apua seuraaviin ongelmiin:

  • erityyppiset nielemisvaikeudet. Sopii käytettäväksi myös, kun potilaalla on PEG-letku tai nenä-mahaletku. 
  • kasvohalvaus
  • epäselvä puhe
  • vuotava nenä ja kuolaus
  • heikentynyt kehonhallinta
  • palleatyrä
  • käheys ja rykiminen
  • kuorsaus ja uniapnea

IQoron käyttö aivohalvauksen jälkeen

IQoroa ei tavallisesti käytetä Ruotsissa ensimmäisellä viikolla aivohalvauksen jälkeen, koska potilas voi olla sekava ja uusiutumisen tai uuden aivohalvauksen riski on suurimmillaan.

Kun aivohalvauksesta on kulunut viikko, potilas on yleensä vakaa ja hoito IQorolla voidaan aloittaa, jos potilaassa havaitaan merkkejä dysfagiasta. 

IQoron käyttö degeneratiivisten sairauksien yhteydessä

IQoro-harjoittelun vaikutusta MS-, ALS- tai Parkinsonin tautiin ei ole tieteellisesti todistettu. On kuitenkin todennäköistä, että harjoittelu IQorolla voi toimia täydennyksenä, koska suurin osa tutkimuksista on tehty ihmisillä, jotka ovat saaneet aivohalvauksen.

Lisäksi edellä mainituista sairauksista kärsivien henkilöiden hoidosta on kliinistä kokemusta. IQoro ei voi parantaa näitä sairauksia, mutta IQoro-harjoittelulla on havaittu olevan myönteinen vaikutus toimintoihin, joita potilaalla vielä on. Vaikutus ilmenee pidempään säilyvänä toimintakykynä lihaksissa, jotka muuten menettäisivät toimintakykynsä nopeammin. 

Neurologisia sairauksia ovat esimerkiksi Parkinsonin tauti, MS, ALS ja dementia.

IQoron käyttö muiden sairauksien yhteydessä

On potilaita, jotka eivät ole fyysisesti vakaita tai joilla ei muista syistä ole mahdollisuutta harjoitella IQorolla. Kuten minkä tahansa muun kuntouttavan toimenpiteen yhteydessä, myös IQoro-hoidon aloittaminen edellyttää yksilöllisen arvioinnin tekemistä.

Tilanteita, joissa IQoro-hoidon aloittaminen voi olla vaikeaa: 

  • haluttomuus tai kyvyttömyys tehdä yhteistyötä
  • nielemisvaikeudet, joiden syynä on kyvyttömyys ottaa vastaan vaikutteita
  • suuri lihasjänteys, jos potilasta hoitava monialainen tiimi keskustelujen perusteella päättää, että IQoro-hoitoa ei suositella. Jos tiimi tulee siihen tulokseen, että IQoro-hoitoa kannattaa kokeilla, se voidaan tehdä potilasta avustaen ja aluksi IQoro-testipakkauksella. 

Sairaudet

Kuten aiemmin mainittiin, on tilanteita, joissa hoito IQorolla ei ole tarkoituksenmukaista taustalla olevan sairauden vuoksi.

  • Kolmoishermosärky (trigeminusneuralgia) 
  • Paraesofageaalinen tyrä
  • Akalasia (achalasia cardiae)

Kolmoishermosärky (trigeminusneuralgia)

Kolmoishermosärylle on tyypillistä lyhytkestoiset ja voimakkaat kipukohtaukset kasvoissa. Sairaus alkaa yleensä noin 50 vuoden iässä, ja se on yleisempi naisilla kuin miehillä. Vuosittain siihen sairastuu noin kuusi henkilöä 100 000:sta.

Kolmoishermosärky jaetaan klassiseen ja symptomaattiseen muotoon. 

Symptomaattisessa kolmoishermosäryssä kivun taustalla on kasvain tai neurologinen sairaus. Usein tulkitaan virheellisesti, että kipu tulee hampaista tai sivuonteloista. Molemmissa tapauksissa vaikutus kohdistuu kaksi kertaa todennäköisemmin kasvojen oikeaan puoleen kuin vasempaan. 

Paraesofageaalinen tyrä

Paraesofageaalisessa tyrässä osa mahalaukusta on työntynyt ylös rintakehään ruokatorven vasemmalle puolelle (sydämen alapuolella), kun taas gastroesofageaalinen liitos (ruokatorven ja mahalaukun raja-alue) pysyy pallean alapuolella. Paraesofageaalisessa tyrässä mahalaukku ei liu’u itsestään takaisin paikalleen. Kyse on harvinaisesta sairaudesta. 

Achalasia cardiae

Achalasia cardiae on esofageaalisen dysfagian (ruokatorveen liittyvät nielemisvaikeudet) harvinainen tyyppi, mutta se voi joissain tapauksissa muistuttaa huomattavasti yleisemmän palleatyrän oireita.

Jos kyseessä on akalasia, sairauskertomuksessa lukee koko latinankielinen termi “achalasia cardiae” eikä mitään muuta. Valitettavan usein palleatyrä (hiatushernia) ja akalasia sekoitetaan keskenään, mikä voi johtaa väärään diagnoosiin lääkärikäynnillä.

Väärinkäsityksiä voi syntyä myös lääkärin ja potilaan välillä, kun lääkäri kuvailee fyysistä tukosta, estettä tai ahtaumaa esimerkiksi ruokatorven yläosassa käyttäen latinankielistä sanaa akalasi, joka tarkoittaa tukosta tai ahtaumaa. 

Muut diagnoosit

Tinnitus

Tinnituksesta kärsivien henkilöiden kuuloaisti saattaa muuttua, kun he aloittavat hoidon IQorolla. Tähän on syynä se, että yksi IQoro-harjoituksen aikana stimuloiduista hermoista menee keskikorvaan. Muuttuneet äänet voidaan kokea myönteisenä tai ikävänä asiana. Harjoittelu IQorolla ei ole vaarallista. 

Suosittelemme aloittamaan hoidon IQorolla varovasti ja pidentämään sitten vähitellen hoitoaikaa optimaaliseen 3 x 10 sekuntia hoitokertaa kohti, kolme kertaa päivässä. Keskeytä harjoittelu ja mahdollisesti vähennä harjoitussekuntien määrää, jos sinusta tuntuu, että etenet liian nopeasti. Ota rohkeasti yhteyttä asiakaspalveluumme, josta saat neuvoja ja tukea harjoitteluun. 

Perifeerinen kasvohalvaus – idiopaattinen perifeerinen kasvohalvaus – Bellin pareesi

Perifeerinen kasvohalvaus eroaa sentraalisesta kasvohalvauksesta. Jos henkilöä, jolla on perifeerinen kasvohalvaus, pyydetään kohottamaan kulmakarvojaan, sulkemaan silmänsä ja hymyilemään samanaikaisesti, kasvojen halvaantunut puolisko ei seuraa liikkeiden mukana.

Esimerkiksi alaluomi ei pysty seuraamaan liikettä, vaan se jää roikkumaan, ja iiriksen alapuolelta näkyy usein valkoista kovakalvoa. Halvaantuneen puolen kulmakarvat eivät kohoa eikä suupieli nouse, vaan se roikkuu rentona antaen hieman surullisen vaikutelman. 

Suosittelemme aloittamaan harjoittelun IQorolla varovasti ja pidentämään sitten vähitellen hoitoaikaa optimaaliseen 3 x 10 sekuntia hoitokertaa kohti, kolme kertaa päivässä. Keskeytä harjoittelu ja mahdollisesti vähennä harjoitussekuntien määrää, jos sinusta tuntuu, että etenet liian nopeasti. Ota rohkeasti yhteyttä asiakaspalveluumme, josta saat neuvoja ja tukea harjoitteluun.

Harjoittelu tulee tehdä peilin edessä, jotta se on molemminpuolista ja samanaikaista. Täältä löydät lisätietoja perifeerisen ja sentraalisen kasvohalvauksen yhtäläisyyksistä ja eroista.