Uniapnea – unenaikaisia hengityskatkoksia

Obstruktiivinen uniapnea (obstructive sleep apnea, OSA) tarkoittaa lyhyitä ja toistuvia hengityskatkoksia nukkuessa. Usein syynä on heikentynyt lihaksisto nielussa ja ylähengitysteissä, minkä seurauksena kieli painuu taaksepäin ja tukkii hengitystien. Kun hengitys katkeaa, aivot saavat vähemmän happea, uni häiriintyy ja ihminen tuntee itsensä usein väsyneeksi.

Uniapneaan on saatavana apuvälineitä, joiden avulla voi hengittää normaalisti nukkuessa. Samaan aikaan voi tehokkaasti hoitaa yleistä syytä vahvistamalla heikentynyttä lihaksistoa.

Obstruktiivisen uniapnean yleisiä oireita

Et todennäköisesti itse havaitse uniapneaasi. Sen sijaan kumppanisi tai muu läheinen oletettavasti huomaa, että hengityksesi yhtäkkiä katkeaa nukkuessasi – ja hän toivottavasti kertoo asiasta sinulle.

Jos asut yksin, sairaus saatetaan havaita vasta sitten, kun unenaikaiset hengityskatkokset aiheuttavat oireita päivällä ja hakeudut lääkäriin esimerkiksi suun kuivumisen, päivällä esiintyvän väsymyksen, päänsärkyjen, rauhattoman unen tai mielialan vaihteluiden vuoksi. Kun uniapnea aiheuttaa oireita päivällä, sitä kutsutaan uniapneaoireyhtymäksi.Uniapnean yleisiä oireita:[1,2]

  • kuorsaus
  • epänormaali uneliaisuus päivällä
  • nielukipu aamulla
  • suun kuivuus
  • korkea verenpaine
  • levoton uni
  • päänsärky aamulla
  • pissalla käyminen useita kertoja yön aikana
  • mielialan vaihtelut
  • tunne siitä, ettei saa ilmaa, kun herää yöllä
  • olo ei ole koskaan levännyt
  • nukahtaa helposti erilaisissa arjen tilanteissa
  • väsyy helposti autoa ajaessa tai kanssamatkustajana
  • happamat röyhtäykset
  • yöllinen yskä
  • huimaus.

Milloin hengityskatkos lasketaan uniapneaksi?

Jotta hengityskatkosta pidetään uniapneana, sen on kestettävä aikuisilla vähintään 10 sekuntia. Usein katkokset kestävät 20–30 sekuntia, ja joskus ne voivat kestää minuutin tai kauemmin.  Vaikeasta uniapneasta kärsivällä henkilöllä apneoita voi olla jopa 600 kertaa yhden yön aikana.[1, 9]

Kehon reagointi uniapneaan

Keho reagoi useilla tavoilla hengityskatkokseen. Se tuottaa enemmän stressihormoni adrenaliinia, syke ja verenpaine nousevat, mutta hapettuminen heikentyy. Lopulta ihminen herää hapenpuutteeseen ja alkaa taas hengittää. Jos hengityskatkoksia on paljon, yön aikana on myös paljon lyhyitä heräämisiä, joista on joko tietoinen tai ei. Niitä ei välttämättä edes muista. Siksi uniapneasta kärsivä saattaa tuntea olonsa väsyneeksi päivällä.[1, 9]

Milloin on hakeuduttava hoitoon?

Jos kuorsaat yöllä ja tunnet itsesi usein väsyneeksi päivällä tai jos joku on sanonut, että sinulla on hengityskatkoksia nukkuessasi, ota yhteyttä terveyskeskukseen. Sieltä sinut ohjataan uniapneaan erikoistuneelle klinikalle unitutkimusta varten. 

Tällaiset klinikat sijaitsevat yleensä sairaalan keuhko-osaston tai korva-, nenä- ja kurkkutautien osaston yhteydessä. Kuorsauksen ja epäilyn uniapneasta voi ottaa puheeksi myös hammaslääkärin kanssa, joka ohjaa eteenpäin.

Mitä asialle voi tehdä itse?

Odottaessasi unitutkimukseen pääsyä voit alkaa vahvistaa heikentynyttä lihaksistoa, joka on yleinen syy uniapneaan.

Uniapnean syitä

Usein uniapnean syynä on heikentynyt lihaksisto nielussa ja ylähengitysteissä, minkä seurauksena kieli painuu taaksepäin ja tukkii hengitystien.

Joillakin ihmisillä lihastoiminta muuttuu niin heikoksi, että he eivät pysty pitämään hengitysteitä auki sisäänhengityksen aikana nukkuessaan. Sisäänhengityksen alipaine voi silloin saada nielun seinämät painautumaan sisäänpäin, kunnes ne luhistuvat kokonaan. 

Jos myös kielen lihakset ovat heikentyneet, kieli painuu taaksepäin, tukkii hengitystiet ja estää ilmaa pääsemästä eteenpäin. Tämä johtaa hengityskatkokseen eli niin kutsuttuun obstruktiiviseen (estävä) uniapneaan (OSA). 

Emme juurikaan ajattele hengittämistä. On itsestään selvää jatkaa hengittämistä, vaikka nukahdamme, tai että hengitämme vielä seuraavana aamuna herätessämme. 

Saamastaan vähäisestä huomiosta huolimatta hengitys on monimutkainen prosessi.  Voit halutessasi hengittää sisään ja ulos, mutta hengitystä säätelevät enimmäkseen aivorungon hengityskeskuksesta tulevat refleksiiviset signaalit.

Kun hengitämme hereillä ollessamme, lihakset reagoivat refleksiivisesti ja laajentavat nielua sisäänhengityksen yhteydessä. Kun nukumme, kaikki lihakset rentoutuvat, myös nielussa ja ylähengitysteissä sijaitsevat lihakset. Jos kielen, nielun ja ylähengitysteiden lihakset ovat heikentyneet, nielun seinämistä tulee erityisen herkkiä paineen vaihteluille. Nukkuessa heikko lihas menee liian rennoksi eikä pysty pitämään hengitysteitä vapaina, jolloin ne painuvat kasaan ja seurauksena on hengityskatkos.[1]

Kuorsaus voi aiheuttaa ja pahentaa uniapneaa

Uumajan yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan nielussa ja hengitysteissä kuorsauksen aikana syntyvät värähtelyt voivat ajan mittaan aiheuttaa kudosvaurioita pehmeään kitalakeen. 

Värähtelyt aiheuttavat myös hermovaurioita. Ne puolestaan aiheuttavat häiriöitä hermosignaaleihin, jolloin yhteys lihaksiin huononee, ja ajan myötä lihakset heikkenevät. 

Vauriot voivat olla syy siihen, miksi nielu painuu kasaan nukkuessa, mikä puolestaan voi aiheuttaa ja pahentaa sekä obstruktiivista uniapneaa että nielemisvaikeuksia.[10]

Muita uniapnean syitä [1, 2, 9]

On olemassa useita tekijöitä, joiden tiedetään lisäävän uniapnean riskiä:

  • Huono terveys ja ylipaino. Ylipaino on yleinen uniapnean syy, vaikka iso osa uniapneaa sairastavista ei ole ylipainoisia. Rasvan kertyminen kaulan ympärille voi lisätä hengitysteiden tukkeutumisen riskiä, koska alue nenästä äänihuuliin koostuu vain sidekudoksesta, lihaksista ja rasvakudoksesta, joiden on pystyttävä pitämään hengitystiet vapaina.
    
  • Epäterveelliset ruokailu- ja alkoholitottumukset. Alkoholi rentouttaa lihaksia, ja sen vaikutuksesta jo entuudestaan rentojen lihasten on vaikeampi pitää hengitystiet vapaina nukkuessa.
    
  • Lihasrelaksantit, kuten unilääkkeet ja morfiinivalmisteet.
    
  • Perinnölliset tekijät tai lääketieteelliset syyt, kuten kapeat nenäkäytävät, laajentuneet nenärauhaset tai nielurisat. 
    
  • Erilaiset sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi), diabetes, reuma, aivohalvaus, liikalihavuus, kohonnut verenpaine sekä sydän- ja verisuonitaudit. 
    
  • Tupakointi ja passiivinen tupakointi.

Sentraalinen uniapnea

Sentraalinen uniapnea eroaa tässä artikkelissa käsiteltävästä obstruktiivisesta uniapneasta eikä ole läheskään yhtä yleinen.

Sentraalista uniapneaa sairastavat henkilöt eivät kuorsaa. Sentraaliselle uniapnealle on tyypillistä hengityslihaksiin menevien hermoimpulssien täydellinen loppuminen tai osittainen väheneminen. Tätä apneatyyppiä esiintyy useimmiten vanhuksilla, sydämen vajaatoiminnan yhteydessä tai aivohalvauksen jälkeen, kun hermoradat ovat vaurioituneet.

Vähintään 10 sekuntia kestävän hengityskatkoksen aikana hengitysliikkeet ensin lisääntyvät ja sitten vähitellen vähenevät ja lopulta sentraalisessa apneassa rintakehä ei liiku lainkaan. Apnean aikana keho ei yritä vetää ilmaa sisään.

Sentraalisen uniapnean taustalla olevista syistä tai sairauden seurauksista ei tiedetä kovinkaan paljon, kuten ei myöskään siitä, miten sentraalista uniapneaa voidaan hoitaa.

Uniapneaan liittyvät riskit

Obstruktiiviseen uniapneaan keskittynyt ruotsalainen tutkimus on kansainvälistä huipputasoa. Tutkimukset osoittavat, että uniapnealla on yhteys moniin vakaviin sairauksiin, kuten kohonneeseen verenpaineeseen, sydän- ja verisuonitauteihin, aivohalvaukseen, diabetekseen ja masennukseen.[3, 1] Myös uniapnean ja liikenneonnettomuuksien välillä on yhteys. 

Uniapnea on luultua yleisempää

Uniapnea on paljon luultua yleisempää. Ruotsissa noin 600 000 henkilöllä on obstruktiivinen uniapnea, monilla tietämättään.[11] Obstruktiivista uniapneaa esiintyy 30–60-vuotiaiden ikäryhmässä noin 10 prosentilla naisista ja 20 prosentilla miehistä.[11]

Uniapnea ilman päivällä esiintyviä oireita on kaksi kertaa yleisempää miehillä (24 prosenttia) kuin naisilla (9 prosenttia). Uusi ruotsalainen tutkimus kuitenkin osoittaa, että uniapnea on huomattavasti yleisempää kuin aiemmin luultiin. Tutkimuksen mukaan jopa 50 prosentilla kaikista 20–70-vuotiaista naisista on uniapnea.[11] 

Sairautta esiintyy yleisemmin ylipainon ja kohonneen verenpaineen yhteydessä, ja se myös yleistyy iän myötä.[4]

Obstruktiivisen uniapnean aktiivinen hoito

On olemassa apuvälineitä, joiden avulla pystyy hengittämään normaalisti nukkuessa. Samaan aikaan, kun apuväline helpottaa hengitystä öisin, voi päivisin aktiivisesti hoitaa yleistä syytä vahvistamalla heikentynyttä lihaksistoa.

Aktiivinen hoitomenetelmä, kuten harjoittelu IQorolla, tarkoittaa niiden heikentyneiden lihasten vahvistamista, jotka usein ovat syy ongelmien taustalla. Harjoittelu alkaa vaikuttaa ajan myötä, ja aivan kuten tavallisessakin voimaharjoittelussa, tulosten säilyminen edellyttää harjoittelun jatkamista. 

Passiiviset hoitomenetelmät ja apuvälineet toimivat vain käytön aikana ja lievittävät vain oireita.

Aktiivisen hoidon voi aloittaa unitutkimusta odottaessa

Jos uniapneoiden epäillään kestävän yli 10 sekuntia, on aina otettava yhteyttä terveyskeskukseen tutkimuksia varten. Vaivoja voi kuitenkin ryhtyä hoitamaan itse samalla, kun odottaa pääsyä mahdollisiin tutkimuksiin. 

Päivittäinen 90 sekunnin helppo harjoittelu IQorolla, neuromuskulaarisella harjoitusvälineellä, vahvistaa kielen, nielun ja ylähengitysteiden heikentyneitä lihaksia. Lihakset vahvistuvat pitkällä aikavälillä luonnonmukaisesti, jäntevyys paranee ja hengitystiet pysyvät paremmin vapaina nukkuessa. Tällä tavoin pystytään hoitamaan obstruktiivisen uniapnean taustalla olevaa yleistä syytä.

Harjoittelu IQorolla ja CPAP:n tai kuorsauskiskon samanaikainen käyttö

Jos sinulla on unitutkimuksen perusteella obstruktiivinen uniapnea, yleisimmät hoitokeinot ovat ylipainehengityshoito CPAP (lyhenne sanoista Continuous Positive Airway Pressure) tai kuorsauskisko (uniapneakisko). Nämä hoitomenetelmät ovat erittäin tärkeitä keinoja kompensoida heikentynyt hengityskyky ja hoitaa oireita, mutta ne eivät hoida ongelmien taustalla olevaa yleistä syytä. 

Jotta CPAP-laitteesta tai kuorsauskiskosta on hyötyä, sitä on käytettävä joka yö. Joidenkin mielestä ne toimivat loistavasti, kun taas toiset pitävät niitä hankalina ja epämiellyttävinä käyttää.

Koska on erittäin tärkeää hengittää kunnolla myös nukkuessa, CPAP-laitteen tai kuorsauskiskon käytön rinnalla on hyvä harjoitella päivisin IQorolla parhaan vaikutuksen saamiseksi.

Keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen kuin lopetat CPAP-laitteen tai kuorsauskiskon käytön.

Jos koet IQoron hoitovaikutuksen niin hyväksi, että haluat lopettaa hoidon CPAP-laitteella tai kuorsauskiskolla, siitä on keskusteltava vastuussa olevan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tulevan, jo suunnitellun käynnin yhteydessä.

Kun haluttu tulos on saavutettu, tarvitaan ylläpitävää harjoittelua IQorolla lihasvoiman ylläpitämiseksi ja saavutetun vaikutuksen säilyttämiseksi.

Uniapnean passiiviset hoitomenetelmät

Passiiviset hoitomenetelmät ja apuvälineet toimivat vain käytön aikana ja lievittävät vain oireita.

Ylipainehengityshoito CPAP

Keskivaikean ja vaikean uniapnean yleinen yöaikainen hoitokeino on CPAP eli ylipainehengityshoito, joka auttaa pitämään hengitystiet auki. Vaikka hoitomenetelmä toimii uniapneaan hyvin, se ei vahvista lihaksistoa, vaan antaa passiivista apua käytön aikana. 

Jotkut pitävät laitteeseen kuuluvaa maskia epämiellyttävänä ja laitteesta kuuluvaa ääntä kovana, mikä voi vaikeuttaa nukkumista, kun taas toiset ovat erittäin tyytyväisiä ratkaisuun ja tottuvat sen käyttöön. 

Kuorsauskisko tai uniapneakisko

Lievässä tai keskivaikeassa uniapneassa yleinen hoitovaihtoehto on yöllä käytettävä kuorsauskisko. Kiskon räätälöi sopivaksi hammaslääkäri. Kuorsauskisko työntää alaleukaa eteenpäin ja luo näin alapurennan, joka vetää kieltä eteenpäin estäen sitä painumasta taaksepäin ja tukkimasta hengitysteitä. Useita tunteja kestävä keinotekoinen alapurenta voi kuitenkin muuttaa purentaa ja aiheuttaa siten pysyviä vaivoja. Muutokset tapahtuvat hitaasti, ja hammaslääkärin on seurattava niitä.

Myös tämä menetelmä on passiivinen ja auttaa vain silloin, kun kuorsauskisko on suussa nukkuessa.

Kirurgia – nykyisin harvinainen hoito

Kirurgia on nykyisin harvinainen hoitomuoto. Hyviä tutkimuksia hoitovaikutuksista on vähän, ja haittavaikutukset ovat yleisiä pehmeän kitalaen leikkaamisen jälkeen. Leikkaushoitoa voidaan kuitenkin käyttää lasten kohdalla, jos uniapnean syynä ovat esimerkiksi suuret nielurisat tai nenän rauhaset. 

Myös uniapneaa sairastavien aikuisten suuret nielurisat suositellaan hoitamaan leikkauksella.[1]

IQoro – neuromuskulaarinen hoitomenetelmä

Useissa tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu, että IQoro harjoittaa tehokkaasti lihaksia, joita käytetään syödessä, niellessä ja hengitettäessä. Yli 20-vuotisen kliinisen kokemuksen jälkeen tiedämme nyt, että IQoro voi auttaa merkittävästi potilaita, jotka on ohjattu CPAP-hoitoon tai joiden kuorsausleikkaus on epäonnistunut. 

Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet, että harjoittelu IQorolla vahvistaa merkittävästi ylähengitysteiden lihaksia ja pehmeää kitalakea. Henkilöt, joiden nielu oli kokonaan halvaantunut, saivat sen toimintakyvyn takaisin 13 viikon harjoittelun jälkeen.[5] 

Objektiiviset testit korkearesoluutioisella manometrialla eli paineenmittauksella ovat osoittaneet, että neuromuskulaarinen hoitomenetelmä IQoro vaikuttaa lihaksistoon koko matkalla aina suuontelosta palleaan asti.[6, 7] Harjoittelu IQorolla vaikuttaa myös nielemisprosessia ohjaavaan järjestelmään, joka on läheisessä yhteydessä hengitystoimintoon.

Pilottitutkimus uniapnean hoidosta IQorolla

Ruotsalaisessa pilottitutkimuksessa kymmenen obstruktiivista uniapneaa (OSA) sairastavaa henkilöä harjoitteli IQorolla kolme kuukautta. Kaikki osallistujat käyttivät CPAP-laitetta, jonka käyttöä he jatkoivat harjoittelun ohessa tutkimuksen aikana.

Kymmenestä osallistujasta kahdeksan sai hoitoa vaikeaan uniapneaan, ja kahden osallistujan oireet luokiteltiin keskivaikeiksi. Osallistujat tulivat kahdeksasta itsenäisestä unitutkimuskeskuksesta eri puolilta Ruotsia. 

Kolmen kuukauden harjoittelu IQorolla vähensi kaikkien oireita

Kaikkien osallistujien oireet vähenivät merkittävästi niiden kolmen kuukauden aikana, jolloin he noudattivat IQoron normaalia harjoitusohjelmaa: päivittäinen harjoittelu kolmella eri harjoituskerralla yhteensä 90 sekunnin ajan.

Tutkimuksen alkaessa kahdeksan osallistujan uniapnea oli luokiteltu vaikeaksi. Kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen heidän oireensa olivat vähentyneet niin paljon, että vaikeusaste oli keskivaikea uniapnea.

Yhdeksännellä osallistujalla oli erittäin vaikea apnea (AHI-arvo 59,8) ennen harjoittelua, mutta harjoittelujakson päätyttyä hänellä oli huomattavasti vähemmän hengityskatkoksia (AHI-arvo 35,4), vaikka oireet olivat edelleen vaikean uniapnean vaihteluvälillä. Myös kymmenennen osallistujan mittausarvot paranivat tutkimuksen aikana, mutta olivat edelleen keskivaikeiden oireiden vaihteluvälillä. 

Tutkimuksen tulokset ovat hyvin selkeitä, vaikka tutkittava joukko ei riitä laajempien tilastollisten analyysien tekemiseen.

IQorolla saavutetaan myönteisiä tuloksia

Pitkän kliinisen kokemuksen, tarkistettujen ja kansainvälisesti julkaistujen artikkeleiden, pilottitutkimuksen ja erityisesti myönteisten hoitotulosten ansiosta IQoroa voidaan jo nyt suositella CPAP-laitteen tai kuorsauskiskon täydennykseksi uniapnean hoidossa. 

Laajempia tutkimuksia kuorsauksesta ja uniapneasta suunnitellaan parhaillaan. Tämän toivotaan myös herättävän muiden tahojen kiinnostuksen käyttää IQoroa vastaavissa tutkimuksissa, jotta IQoron vaikutus voidaan varmistaa tieteellisesti ja pitkällä aikavälillä myös tällä alueella.

Lähdeviitteet:

  1. Hjärt och lungfonden (2016), Sömnapné – En skrift om andningsuppehåll under sömn, vetenskapligt ansvarig: Karl Franklin, universitetslektor och överläkare, Enheten för kirurgi, Umeå universitet, Umeå, Experter: Richard Harlid, överläkare vid Aleris FysiologLab i Stockholm; Jan Hedner, professor i sömnrelaterade sjukdomar, Sömnlaboratoriet, Sahlgrenska universitetssjukhuset i Göteborg; Michael Lysdahl, Aleris FysiologLab i Stockholm; Eva Lindberg, docent och överläkare, verksamhetschef för lung och allergikliniken vid Akademiska sjukhuset i Uppsala; Marie Marklund, tandläkare och universitetslektor vid institutionen för odontologi, Umeå universitet. 
    Sömnapné – En skrift om andningsuppehåll under sömn.pdf
     
  2. Sömnapné.se, http://www.somnapne.se 
     
  3. Yaggi HK, Concato J, Kernan WN, Lichtman JH, Brass LM, Mohsenin V. Obstructive sleep apnea as a risk factor for stroke and death. N Engl J Med 2005: 353: 2034-2041.
     
  4. K. A. Franklin, C. Sahlin, H. Stenlund, E. Lindberg, Sleep apnoea is a common occurrence in females, European Respiratory Journal Mar 2013, 
    41 (3) 610-615; DOI: 10.1183/09031936.00212711
     
  5. Hägg M., Tibbling L. Effect of IQoro® training on impaired postural control and oropharyngeal motor function in patients with dysphagia after stroke. Acta Otolaryngol 2016; 136 (7):742-748. DOI:10.3109/00016489.2016.1145797
    http://dx.doi.org/10.3109/00016489.2016.1145797.
     
  6. Hägg M, Tibbling L, Franzén T. Effect of IQoro® training in hiatal hernia patients with misdirected swallowing and esophageal retention symptoms. Acta Otolaryngol. 2015 Jul;135(7):635-9.
     
  7. Hägg M, Tibbling L, Franzén T. Esophageal dysphagia and reflux symptoms before and after oral IQoro® training. World J Gastroenterol 2015; 21(24): 7558-7562
    Open access: http://www.wjgnet.com/1007-9327/full/v21/i24/7558.htm
  8. Hjärt-Lungfonden, https://www.hjart-lungfonden.se/sjukdomar/lungsjukdomar/somnapne/
  9. 1177, Västra Götalandsregionen, https://www.1177.se/sjukdomar–besvar/lungor-och-luftvagar/andningssvarigheter-och-andningsuppehall/obstruktiv-somnapne
  10. Farhan S. (2018) Neuromuscular injuries and pharyngeal dysfunction in snorers and sleep apnea patients. Umeå Universitet, http://umu.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2%3A1200372&dswid=-6830
  11. Svenska Sömnapnéregistret, https://sesar.registercentrum.se/