“Palan tunne kurkussa, happamat röyhtäykset ja kupliva sylki hävisivät!” 

Ljusdalissa asuvalla Malin Hylanderilla oli ollut närästystä ja happamia röyhtäyksiä niin kauan kuin hän saattoi muistaa. Hänellä oli myös useiden vuosien ajan ollut jatkuva palan tunne kurkussa ja vaikeuksia niellä kiinteää ruokaa.

Kun minun piti niellä, tuli äkkipysähdys.

– Minun oli aina ollut vaikea niellä tabletteja, Malin lisää.

Ongelmat alkoivat vähitellen pahentua 28-vuotiaana ja muuttuivat lopulta todella akuuteiksi. Kurkussa jatkuvasti tuntuvan palan tunteen ja kuplivan syljen lisäksi eräänä iltana tuli äkkipysähdys, kun Malin oli aikeissa niellä.

Menin paniikkiin. Ruoka jäi jumiin ja jouduin menemään päivystykseen.

Sairaalassa lääkäri katsoi hänen kurkkuunsa ja sanoi, että siellä oli limaa, mutta muuten hän ei nähnyt mitään outoa. Lääkäri määräsi limaa irrottavaa yskänlääkettä.

– Halusin uskoa sairaanhoitoon, joten otin lääkettä.

Lääkärit eivät osanneet sanoa, mikä oli vialla

Pari viikko myöhemmin Malin joutui kuitenkin menemään uudestaan päivystykseen. Sieltä hän sain lähetteet useille erikoislääkäreille, jotka tekivät erilaisia tutkimuksia, mutta kukaan ei saanut selville, mikä häntä oikein vaivasi.

Hänen mielestään minun pitäisi ymmärtää, etteivät he voineet hoitaa minussa sellaista, mitä he eivät nähneet.

– Pahimman kommentin sain, kun eräs lääkäri työnsi nenääni letkun. Hänen mukaansa minun pitäisi ymmärtää, etteivät he voineet hoitaa minussa sellaista, mitä he eivät nähneet, Malin kertoo.

Yleiset neuvot olivat hyvin yksinkertaisia, kuten että Malinin pitäisi nukkua pää kohotettuna, miettiä, mitä laittaa suuhunsa ja olla stressaamatta turhista asioista.

– Kukaan ei ottanut minua vakavasti, ja aloin jo melkein itsekin uskoa, että kuvittelen kaiken, Malin sanoo ja ottaa syliin poikansa Ludvigin, 11 kuukautta.

Sai lähetteen Mary Häggille

Monien mutkien jälkeen hän sai lähetteen Mary Häggille, joka on erikoistunut suun ja kasvojen alueen lääketieteeseen ja toimii aluevastaavana Hudiksvallin sairaalan puhe- ja nielemiskeskuksessa. Se merkitsi käännekohtaa.

Tunsin ensimmäistä kertaa, että minua kuunneltiin.

– Tunsin ensimmäistä kertaa, että minua kuunneltiin. Henkilökunta ymmärsi ongelmani ja pystyi selittämään niiden syyn järkevästi. Ennen kaikkea heillä oli minulle sopiva hoitomenetelmä. Se tuntui uskomattomalta.

Yksityiskohtaisten tutkimusten myötä todettiin, että Malin kärsi palleatyrästä ja että se oli syynä hänen mekaanisiin nielemisvaikeuksiinsa.

– Sain mukaani muovisen neuromuskulaarisen harjoitusvälineen, jolla minun piti treenata 3 x 10 sekuntia ennen aterioita, kolme kertaa päivässä.

Palan tunne kurkussa hävisi

Jo kolmen kuukauden kuluttua Malin huomasi asteittaista paranemista, ja kun toiset kolme kuukautta olivat kuluneet, hän oli täysin oireeton.

– Palan tunne kurkussa, happamat röyhtäykset ja kupliva sylki hävisivät, ja pystyin taas syömään kiinteitä ruokia. Minulla ei myöskään ollut vaikeuksia niellä tablettia päänsärkyyn, jos se oli tarpeen.

Mikä helpotus!

– Suurin helpotus oli luultavasti se, että enää minun ei tarvinnut jatkuvasti pelätä sitä, että jotain takertuisi nieluun. Malin kuvailee hoidolla saavutettuja hyviä tuloksia suureksi helpotukseksi.

IQoro uudestaan käyttöön raskauden myötä

Vajaa vuosi sitten Malin sai pojan, Ludvigin. Raskausaika sujui hyvin, paitsi että hänelle alkoi tulla uudestaan närästystä, mikä sinänsä on melko yleistä raskausaikana.

Olen iloinen, että löysin IQoron.

– Silloin otin IQoron taas käyttöön, ja harjoittelu auttoikin melkein heti. Olen todella tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että löysin tämän hoitomenetelmän. Ajatella, kuinka paljon resursseja olisi säästynyt, jos olisin saanut heti lähetteen oikeaan paikkaan!

Nyt tiedämme, mistä saamme apua ongelmiin

Ainoa murhe on se, että myös Ludvig-pojalla on jonkinlaisia nielemisvaikeuksia.

– Kuulen, miten hän taistelee ruokapalojen kanssa. Vellin ja puuron syönti onnistuu hyvin, mutta kiinteiden ruokien kanssa on vaikeampaa.

Lasten “ruokakanavan” kypsyminen voi viivästyä.

Tutkija Mary Häggin mukaan toisinaan käy niin, että lapsen “ruokakanavan” kypsyminen viivästyy, mutta se yleensä korjautuu itsestään hieman yli vuoden iässä.

– Jos Ludvigin ongelmat jatkuvat, tiedämme nyt, mistä saamme apua, sanoo Malin, joka on juuri luovuttanut viestikapulan vanhempainvapaalle jäävälle Niclas-isälle.