Aivohalvaus – kansantauti

Aivohalvaus on yksi maailman yleisimmistä kansantaudeista, ja sen voi saada minkä ikäisenä tahansa: niin vastasyntyneenä kuin vanhuksena. Kerromme tällä sivulla, miten aivohalvaus tapahtuu, miten halvauskohtauksen voi todeta nopeasti, mitä ongelmia aivohalvauksen jälkeen voi tulla ja miten osaa näistä ongelmista voi hoitaa harjoittelemalla IQorolla.

Ruotsissa joka 17. minuutti joku saa aivohalvauksen, mikä merkitsee vuosittain yhteensä noin 30 000 tapausta (400 tapausta 100 000 asukasta kohti)[1]. Heistä 50–70 prosentille tulee nielemisvaikeuksia eli dysfagiaa, joka noin 20 prosentilla paranee itsestään kolmen ensimmäisen viikon aikana. Lopuille 30–50 prosentilla jää vakavia syömis- ja nielemisvaikeuksia.[2, 3, 4] 

Tilastot viittaavat kuitenkin todellisten tapausmäärien aliarviointiin, mihin on todennäköisesti syynä huomaamatta jääneet diagnoosit ja vahvistettujen tutkimusmenetelmien puute.[2] Lisäksi tutkimukset osoittavat, että jokaisella aivohalvauksen jälkeen dysfagian saaneella on myös sentraalinen kasvohalvaus.[5, 6] 

Vaikka aivohalvauksen saamisesta olisi useita vuosia, IQoro-hoidolla voidaan palauttaa normaali nielemiskyky ja vaikuttaa merkittävästi kasvohalvaukseen.[5, 7, 8] 

Mikä aivohalvaus on?

Aivohalvaus on yhteisnimitys aivoinfarktille, joka on aivoverisuonitukos, sekä aivoverenvuodolle. Sairastuneista noin 85 prosenttia saa aivoinfarktin ja noin 15 prosenttia aivoverenvuodon. 

Aivohalvauksen saaneiden keski-ikä on 75 vuotta, ja sitä esiintyy yhtä yleisesti miehillä ja naisilla. Aivohalvauksen saaneista 20 prosenttia on kuitenkin alle 65-vuotiaita ja edelleen työiässä.[1] Ruotsissa aivohalvauksen saa vuosittain lähes 400 ihmistä 35–44-vuotiaana. 

Koska nämä ihmiset ovat usein parhaassa työiässä ja mahdollisesti myös pienten lasten vanhempia, seuraukset ovat monesti vakavia. Yleisin syy on taustalla oleva sydän- ja verisuonitauti. Sekä aivoinfarktissa että aivoverenvuodossa aivot kärsivät hapenpuutteesta, joka vaurioittaa alueen hermokudosta aivoissa. 

Aivoinfarkti

Aivoinfarktissa veritulppa tukkii aivovaltimon estäen veren ja hapen pääsyn aivoihin ja soluihin. Yleinen syy tähän on verisuonten ahtautuminen. Se tekee suonista aina vain kapeampia, kunnes veri ei lopulta enää kulje niissä normaalisti. 

Aivoverenvuoto

Aivoverenvuodossa valtimosuoni repeää joko aivojen sisällä tai niiden pinnalla. Syynä voi olla muun muassa ulkoinen trauma tai niin kutsuttu aneurysma, joka on valtimon pullistuma ja joka voi puhjeta. Aivoverenvuoto aiheuttaa aivoihin verenvuodon ja paineen, joka vahingoittaa aivoja. 

Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, TIA

Ohimenevä aivorenkiertohäiriö eli TIA (transient ischemic attack) on pieni tukos tai häiriö, joka yleensä liukenee itsestään 24 tunnissa. Sitä on pidettävä varoituksena siitä, että verenkierto ei toimi kunnolla, mutta se ei toisaalta kestänyt niin kauan, että se olisi vaurioittanut aivoja. Oireet ovat samat kuin varsinaisessa aivohalvauksessa, mutta ne kestävät vain vähän aikaa, muutamasta minuutista noin tuntiin. Joka vuosi 8 000–12 000 ruotsalaista saa varoituksen TIA-kohtauksen muodossa.[9]

Yleisiä oireita aivohalvauksen jälkeen: dysfagia ja sentraalinen kasvohalvaus

Koska kaikkia toimintoja hallitaan aivojen kautta, oireet vaihtelevat sen mukaan, mihin aivojen kohtaan vaurio tuli ja kuinka laaja ja vakava se on. Oireet ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä, niihin kuuluu kognitiivisia vammoja, ja osa niistä on läheisten nähtävissä, osa taas näkymättömissä. Esimerkkejä:

  • dysfagia (nielemisvaikeudet)
  • kasvohalvaus
  • puhevaikeudet
  • fyysiset toimintarajoitteet
  • muistihäiriöt
  • keskittymisvaikeudet
  • oppimisvaikeudet.

Aivohalvausta seuraavan kuukauden aikana tapahtuu yleensä jonkin verran paranemista itsestään. On kuitenkin korostettava, että kuntoutustoimet eivät ole koskaan liian myöhäisiä, koska parannusta voi tapahtua vielä pitkään aivohalvauksen jälkeen.

Nielemisvaikeudet (dysfagia) aivohalvauksen jälkeen

Jopa 50–70 prosentilla aivohalvauspotilaista on alkuvaiheessa nielemisongelmia, ja 20 prosenttia niistä paranee itsestään seuraavien viikkojen aikana. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mitä nopeammin kuntoutus aloitetaan, sitä nopeampaa paraneminen on. 

Vaikea dysfagia jää noin 30–50 prosentille aivohalvauspotilaista, mikä vastaa Ruotsissa jopa 15 000 ihmistä vuosittain.[2, 3, 4] Tähän voidaan lisätä monet hoitamatta jääneet, koska aiemmin ei ole ollut mahdollisuutta optimaaliseen hoitoon tai ongelmat ovat jääneet havaitsematta. Tutkimuksessa on ollut mukana henkilöitä, joilla on ollut vakavia nielemisvaikeuksia jopa kymmenen vuotta aivohalvauksen jälkeen. Neuromuskulaarinen harjoitusväline IQoro mahdollistaa nykyisin optimaalisen hoidon

Aivohalvauksen jälkeisiin nielemisvaikeuksiin liittyy yleensä vaikeus juoda nesteitä. Tämä tulee usein ilmi siten, että henkilö meinaa tukehtua tai nielee virheellisesti (aspiroi), mikä puolestaan voi johtaa keuhkokuumeeseen. Hyvällä suuhygienialla on siten suuri merkitys, koska sillä estetään bakteerien päätyminen keuhkoihin virheellisen nielemisen yhteydessä. Huono suuhygienia on nimittäin yleisin keuhkokuumeen aiheuttaja – ei virheellinen nieleminen itsessään.  Nielemisongelmat voivat vaihdella ja vaikuttaa muutamaan tai useampaan nielemisprosessin osaan.

Yleisiä dysfagian oireita aivohalvauksen jälkeen:

  • vaikeudet niellä nesteitä
  • ruoka, sylki ja juoma valuvat ulos suusta
  • kuolaus
  • kyvyttömyys kuljettaa ruokaa nieluun, jolloin neste voi virrata hallitsemattomasti nieluun ja hengitysteihin, ja seurauksena on yskä 
  • kurlaava ja käheä ääni
  • aterioihin liittyvät yskimis- ja tukehtumiskohtaukset
  • keuhkokuume, keuhkoputkentulehdus
  • kyvyttömyys avata suu, sulkea suu ja pureskella
  • puhevaikeudet
  • kasvojen, suun ja nielun heikentynyt liikkuvuus tai tuntoaisti
  • ruoan tai juoman vuotaminen nenään
  • painon aleneminen
  • aiemmin syöty ruoka nousee takaisin suuhun useita tunteja tai jopa vuorokausi ruokailun jälkeen
  • tarve sylkäistä ulos sylkeä, jota ei pysty nielemään; syljen kertyminen suuhun aiheuttaa myös ongelmia puheeseen
  • ruokailuun kuluvan ajan pidentyminen – on syötävä hitaasti ja pieniä suupaloja
  • sosiaalisista tilanteista vetäytyminen.

Jos nesteen lisäksi on vaikea niellä myös kiinteää ruokaa, syynä voi olla aiempi palleatyrä yhdessä aivohalvausta seuranneen heikentyneen nielemiskyvyn kanssa. Palleatyrän saa yksi kymmenestä, muuten terveestä ihmisestä, minkä takia se on yleisin syy dysfagiaan eli nielemisvaikeuksiin. 

Lisätietoa palleatyrästä ja sen yleisistä oireista.

Kasvohalvaus tulee kaikille, joilla on dysfagiaa aivohalvauksen jälkeen

Aivohalvauksen seurauksena nielemisvaikeuksia saaneista 100 prosentilla on sentraalinen kasvohalvaus kasvojen alaosassa vastakkaisella puolella sitä aivopuoliskoa, jolla vaurio sijaitsee. Usein henkilön suupieli roikkuu alaspäin eikä nouse ylös hymyiltäessä. 

Tutkimuksen mukaan 74 prosentilla lihasten toiminta on heikentynyt lisäksi toisessa kasvojen kahdesta ylemmästä puoliskosta, ja 52 prosentilla toiminta on heikentynyt kasvojen kaikissa neljässä osassa.[5 – 8] Nämä täysin uudet tutkimustulokset vaikuttavat merkittävästi siihen, että potilaille osataan ryhtyä antamaan oikeanlaista kuntoutusta aivohalvauksen jälkeen.

Sentraalisen kasvohalvauksen / kasvojen toimintahäiriön yleisiä oireita

Kasvohalvaus aivohalvauksen jälkeen.

Alla on muutamia sentraaliseen kasvohalvaukseen liittyviä oireita: 

  • kasvojen vinous ja/tai jäykkä kasvojen ilmehdintä
  • kuolaus 
  • ruoka ja juoma valuvat ulos suusta. 

Vaikeuksia seuraavien asioiden suorittamisessa: 

  • vaihdella äänteiden /u/ ja /i/ välillä voimakkailla ja selkeillä huulten liikkeillä 
  • laittaa silmät kiinni tiukasti ja niin, että molemmissa silmissä on sama puristusvoima 
  • nostaa kulmakarvoja niin, että otsaan muodostuu selkeitä ryppyjä 
  • täyttää posket ilmalla muutamaksi sekunniksi niin, että ilmaa ei vuoda ulos nenän tai suun kautta 
  • nuolla kielellä suun ympäri nopeasti ja sujuvasti muutaman kerran peräkkäin.

Jos haluat enemmän tietoa nielemisvaikeuksien ja sentraalisen kasvohalvauksen samanaikaisesta hoidosta, lue lisää IQorolla tapahtuvasta hoidosta.

Muita aivohalvauksen seurauksena syntyviä vammoja

Kehon osan ja nielun halvaantuminen

Aivorungon vaurioituminen voi aiheuttaa käsivarsien ja jalkojen halvaantumisen, useimmiten kehon toisella puolella. Halvaus voi ilmetä miten tahansa täydellisestä halvaantumisesta tunnottomuuteen tai lihasheikkouteen yhdessä kehon osassa, mikä vaikuttaa tasapainoon ja ryhtiin (posturaalinen kontrolli). 

Tämän tason vaurio voi myös aiheuttaa kielen halvaantumisen, mistä seuraa puhevaikeuksia, ja nielun halvaantumisen, mikä useimmiten tarkoittaa, että henkilö ei voi syödä lainkaan suun kautta. Nielun halvaantuminen aiheuttaa usein oireita, jotka on kuvattu edellä kohdassa nielemisvaikeudet aivohalvauksen jälkeen

Afasia – viestintävaikeudet

Viestintävaikeudet tarkoittavat puhevaikeuksien lisäksi mahdollisesti myös vaikeuksia ymmärtää, lukea, kirjoittaa ja laskea, vaikka henkilön äly ei ole vahingoittunut. Yhteisnimitys näille on afasia, kielellinen häiriö, josta voi lukea lisää osoitteessa afasi.se

Piiloon jäävä toimintakyvyn heikkeneminen

Muita, piilevämpiä toimintakyvyn heikkenemisiä voivat olla väsymys, huono muisti, keskittymisvaikeudet ja vaikeus tehdä useita asioita samanaikaisesti, kuten syödä television ollessa päällä. Lisäksi oireina voivat olla huimaus, huono tasapaino ja mielialan vaihtelut. 

Piiloon jäävä toimintakyvyn heikkeneminen johtaa monissa tapauksissa masennukseen, koska oireet vaikuttavat sosiaalisiin kontakteihin. 

Hoito – dysfagia, kasvojen ja nielun halvaus

Aivohalvauksen saanut tapaa monia eri hoitoalan ammattilaisia, kuten lääkärin, puheterapeutin, hammaslääkärin ja fysioterapeutin.

On erittäin tärkeää stimuloida koko kehoa ja harjoittaa sitä, mikä tuottaa vaikeuksia. Hoitomenetelmien on oltava tehokkaita, koska voimat ovat aluksi usein vähissä. Tavoitteena on ennen kaikkea helpottaa paluuta normaalimpaan arkeen. 

Hoito IQorolla aivohalvauksen jälkeen

IQoro on luonnonmukainen neuromuskulaarinen hoitomenetelmä useille eri ongelma-alueille. Se on helppokäyttöinen ja vaatii yhteensä vain 90 sekunnin päivittäisen harjoittelun kolmeen ateriaa edeltävään harjoituskertaan jaettuna. Koska harjoituskerrat ovat lyhyitä ja tehokkaita, harjoittelumuoto vaikuttaa myös niinä päivinä, jolloin voimat ovat vähissä. 

Hoitovaikutus aivohalvauksen jälkeen on tieteellisesti todistettu, ja harjoittelulla on pysyvä myönteinen vaikutus nielemisvaikeuksiin sekä kasvojen ja nielun halvaantumiseen. Hoitovaikutus on yhtä hyvä riippumatta siitä, onko hoito aloitettu pian aivohalvauksen jälkeen vai vasta myöhemmin. Näin ollen hoidosta on apua ongelmiin, vaikka aivohalvauksen saamisesta olisi kulunut jo useita vuosia.[7, 8, 10, 11, 13]

IQoro stimuloi suun tuntohermoja, mikä vaikuttaa nielemisprosessin ohjausjärjestelmään. Se puolestaan liittyy läheisesti myös muiden kehon toimintojen, kuten hengityksen, äänen (puheen) muodostuksen, kasvojen ilmehdinnän, ryhdin (posturaalisen kontrollin)[13] sekä vatsan ja suolen toiminnan ohjausjärjestelmään. 

Harjoittelu IQorolla 5–13* viikon ajan hoitaa pysyvästi muun muassa seuraavia ongelmia:

  • nielemisvaikeudet eli dysfagia 
  • kuolaus 
  • kasvojen ja nielun halvaantuminen
  • heikot kasvo-, huuli-, leuka- ja kielilihakset 
  • ryhti, posturaalinen kontrolli.

*Harjoitteluaika vaihtelee sairaustaustan mukaan.

Nielemiskyky

Tutkimuksen mukaan nielemiskyky paranee 97 prosentilla ja normalisoituu 71 prosentilla pysyvästi 5–13 viikon harjoittelun jälkeen.[10, 11]

Sentraalinen kasvohalvaus

IQoro-harjoittelulla on merkittävä samanaikainen vaikutus halvaantuneiden kasvojen kaikkiin neljään osaan[7]. Parhaimmillaan halvaus häviää kokonaan tai vähenee, ja tuloksena ovat symmetrisemmät kasvot, joiden hallinta on lisääntynyt. 

Kaikilla, joilla on aivohalvauksen jälkeen dysfagia, on myös sentraalinen kasvohalvaus eli toimintahäiriö. Molempia toimintoja pystytään parantamaan IQoro-harjoittelulla – vain 90 sekuntia päivässä riittää.  

Myönteinen vaikutus puheeseen ja äänen muodostukseen

IQoro voi vaikuttaa myönteisesti myös puheeseen, sillä harjoittelu vahvistaa äänen muodostuksen kannalta tärkeitä huulien, poskien, kielen ja nielun lihaksia. Se puolestaan voi auttaa kommunikaatiovaikeuksissa, esimerkiksi vaikuttaa yleisesti epäselvään puheeseen tai joissain tapauksissa aivohalvauksen jälkeiseen afasiaan. 

Harjoittelu merkittävän halvaantumisen tai heikentyneen liikkumiskyvyn yhteydessä

Hoito IQorolla soveltuu hyvin tuloksin myös aivohalvauspotilaille, joilla on merkittävä halvaus tai heikentynyt liikkumiskyky esimerkiksi käsivarsissa. Harjoittelu tapahtuu niin kutsutulla avustetulla otteella, jossa apua antaa esimerkiksi hoitaja tai läheinen.

Miten nopeasti tulokset alkavat näkyä?

Pitkäaikaisen seurannan perusteella pysyviä tuloksia alkaa näkyä 5–13 viikon eli kuukauden tai muutaman kuukauden kuluttua.[7, 8, 10, 13] Harjoitteluaikaa voidaan joutua pidentämään, jos taustalla vaikuttaa jokin toinen sairaus. 

On esimerkiksi yleistä, että aivohalvaus pahentaa jo olemassa olevaa palleatyrää, joka on aiemmin saattanut aiheuttaa vain lieviä oireita. Tällöin saatetaan tarvita noin 68 kuukauden tai vieläkin pidempi harjoitteluaika.

Hoitovaikutus yhtä hyvä sama milloin hoito aloitetaan

Olipa aivohalvaus tapahtunut milloin tahansa, tutkimuksen mukaan ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa hoitoa IQorolla nielemisvaikeuksien ja kasvojen tai nielun halvaantumisen kaltaisiin ongelmiin. 

Vaikka hoito on aloitettu 1–10 vuotta aivohalvauksen jälkeen, vaikutus on ollut yhtä hyvä kuin potilailla, jotka ovat saaneet hoitoa heti, eli 1–4 viikkoa aivohalvauksen jälkeen.[7, 8, 10, 11, 13] Lisäksi on syytä mainita, että ikä tai sukupuoli eivät ole vaikuttaneet lopputulokseen[11]. Tämä tarkoittaa sitä, että jopa niillä, joilla on ongelmia useita vuosia aivohalvauksen jälkeen, on edelleen samat parantumismahdollisuudet. 

Heti annettu oikeanlainen hoito nopeuttaa toipumista

Oikean hoidon saaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa merkitsee nopeampaa toipumista, kotiutumista ja paluuta mahdollisimman hyvään elämään. Siihen sisältyy esimerkiksi mahdollisuus näyttää tunteita kasvojen ilmeillä, vastaaminen hymyillen, syöminen yhdessä muiden kanssa, sosiaalisiin tapahtumiin osallistuminen ja pitkällä aikavälillä paluu mahdolliseen työhön.

Lue lisää IQorolla harjoittelemisesta.

Milloin hoidon voi aloittaa?

Hoidon voi aloittaa IQorolla heti, kun kriittisin vaihe on ohi, mihin menee yleensä noin 1–2 viikkoa. Aivohalvauksen jälkeen kasvot ja suu saattavat tuntua aroilta. Tällöin kannattaa ensin tutustua IQoroon tunnustelemalla ja maistelemalla sitä. 

Vinkkejä harjoitteluun

Kannattaa luoda päivärutiini, johon sisältyy kolme harjoituskertaa. Paras hetki harjoitella on ennen ateriaa, koska se valmistelee nielemisprosessin ja siten harjoituksesta saa suuremman hyödyn. Aluksi yhden vedon keston voi lyhentää muutamaan sekuntiin ja sitten vähitellen pidentää sitä enintään 10 sekuntiin. Tarkemmat harjoitteluohjeet ovat jäljempänä. Jos huulet tai kasvot tuntuvat aroilta, aluksi voi riittää, että vain asettaa IQoron huulten sisäpuolelle. 

Myös mukava päänahan tai kasvojen hieronta voi aluksi tehdä hyvää ennen harjoitteluhetkeä. Se lievittää mahdollista jännitystä ja yhdistää harjoittelun johonkin positiiviseen. Harjoittelun aloituksessa on tärkeää pitää lähtökohtana potilaan tilannetta ja mukauttaa harjoittelu sitä vastaavasti. 

Aivohalvauspotilas saattaa aluksi tarvita hieman apua harjoittelussa, varsinkin, jos hänen on vaikea sulkea huuliaan tai hänen käsivarsiensa liikkuvuus on rajallinen. On kuitenkin tärkeää, että potilas saa tehdä mahdollisimman paljon itse – kunhan hän vain pystyy sulkemaan huulensa litteän kahvan ympärille vähintään viideksi sekunniksi.

Harjoittelu avustajan kanssa

Harjoitteluun tarvitaan avustajaa, jos käsien käyttö ei onnistu esimerkiksi halvaantumisen, vaurion tai muun vamman takia.

Tällä videolla näytämme, miten voit harjoitella avustajan, esimerkiksi läheisen tai hoitajan, kanssa ja mitä on tärkeää ottaa huomioon.

Jos sinulla on vaikeuksia painaa huulet yhteen kahvaa vasten, näytämme myös, miten avustaja voi auttaa puristamaan huulet yhteen niin kutsutun leukaotteen avulla.  

Ruoan ja juoman mukauttaminen ennen täyden hoitovaikutuksen saavuttamista

Aivohalvauksen saaneella henkilöllä voi olla dysfagia tai useiden erityyppisten dysfagiadiagnoosien yhdistelmä. Vaikka hoitoaika IQorolla on lyhyt, kuukaudesta muutamaan kuukauteen, on tärkeää saada riittävästi ravintoa harjoittelun aikana, jotta jaksaa kuntoutua. 

Aivohalvauspotilaiden saamiin erityyppisiin dysfagioihin liittyen on erilaisia vinkkejä, mitä ruokaan ja juomaan liittyvää on huomioitava nielemisen helpottamiseksi.

Lue lisää dysfagian eri tyypeistä.

Preoraalinen dysfagia – ruoka lautaselta suuhun [12]

Syömiseen vaikuttavia ongelmia voivat olla istumisvaikeudet, vaikeudet saada ruoka suuhun ja keskittymisvaikeudet, joiden seurauksena henkilö väsyy liikaa, eikä jaksa syödä tarpeeksi.  

Toimenpiteet

Potilaalle pitää järjestää mahdollisimman hyvä istuma-asento lähelle pöytää siten, että lanneranka, toinen käsivarsi ja jalat saavat tukea. Ympäristön on oltava hiljainen ja rauhallinen. Jos käsivarsi ja käsi ovat heikkoja, läheinen tai hoitaja voi ohjata käden suuhun, mutta potilaan tulisi mahdollisuuksien mukaan pitää lusikkaa itse. Nykyään markkinoilla on myös hyviä apuvälineitä, jotka auttavat potilasta syömään itsenäisesti, vaikka käsivarret tai kädet eivät toimisi.

Oraalinen dysfagia – vaikeuksia pureskella ja niellä [12]

Kieltä voi olla vaikea hallita ja ohjata. Puhevaikeuksien lisäksi se aiheuttaa vaikeuksia kuljettaa ruokaa nieluun, jolloin nielemisrefleksi ei käynnisty. Neste voi helposti virrata nieluun ilman nielaisemista ja päätyy silloin hengitysteihin, mistä seuraa yskää ja tukehtumisen tunne.   

Toimenpiteet

Ruuan on oltava tasaista ja hienonnettua, esimerkiksi soseita, timbaaleja tai hyytelöruokia, joita on helpompi ohjata suussa. Nestettä ei pidä juoda, vaan neste sakeutetaan tai hyytelöidään. Rakenteeltaan erilaisten ruokien sekoittamista on vältettävä.  

Faryngeaalinen dysfagia – ruoka päätyy hengitysteihin ja nenään [12]

Nielulihasten halvaantuminen aiheuttaa ruoan ja syljen jäämisen nielun alaosaan. Nielemisen jälkeen hengitystie avautuu uudelleen, jolloin vaarana on, että se, mitä nieluun on jäänyt, päätyy hengitysteihin. Ääni muuttuu kurlaavaksi ja epäpuhtaaksi. Aterioilla yskittää usein.  

Toimenpiteet

Pään taivuttamista taaksepäin ja syömistä makuuasennossa on vältettävä. On parempi istua pystyasennossa, hieman eteenpäin nojaten ja leuka kohti rintaa. Ennen nielemistä hengitetään syvään ja pidätetään hengitystä. Nielemisen jälkeen kurkku selvitetään yskäisemällä ja sitten hengitetään ulos. Erittäin hyvä suuhygienia on tärkeää, jotta se, mikä mahdollisesti päätyy keuhkoihin, ei aiheuta keuhkokuumetta. 

Lähdeviitteet:

  1. Stroke – Riksförbundet,  https://strokeforbundet.se/in-english/
     
  2. Stockholms läns landsting, Fokusrapport dysfagi, 2005, ISBN 91-85211-00-1(English translation, “Focus report dysphagia”)
     
  3. S. Broadley, A. Cheek, S. Salonikis et al., Predicting prolonged dysphagia in acute stroke: the Royal Adelaide Prognostic Index for Dysphagic Stroke (RAPIDS), Dysphagia, vol. 20, no. 4, pp. 303–310, 2005.
     
  4. R. T. Sorensen, R. S. Rasmussen, K. Overgaard, A. Lerche, A. M. Johansen, and T. Lindhardt, Dysphagia screening and intensified oral hygiene reduce pneumonia after stroke, Journal of Neuroscience Nursing, vol. 45, pp. 139–146, 2013.
     
  5. Hägg M.,Tibbling L. Four-quadrant Facial Function in Dysphagic Patients after Stroke and in Healthy Controls. Neurology Research International Volume 2014, Article ID 672685, 5 pages, https://www.hindawi.com/journals/nri/2014/672685/
     
  6. Cumhur E., Gaye E., et al. Orbicularis oculi muscle activation during swallowing in humans. Exp Brain Res (2013) 224:79–91 , DOI 10.1007/s00221-012-3290-6
     
  7. Hägg M., Tibbling L. Effect of oral IQoro® and palatal plate training in post-stroke, four-quadrant facial dysfunction and dysphagia: A comparison study. Acta Otolaryngol. 2015 Sep;135(9):962-8. doi:10.3109/00016489.2015.1042043. Epub 2015 May 7. PMID: 25947252
     
  8. Hägg MK., Tibbling LI. Effects on facial dysfunction and swallowing capacity of intraoral stimulation early and late after stroke. NeuroRehabilitation. 2015;36(1):101-6. doi: 10.3233/NRE-141197. PMID: 25547771
     
  9. Hjärt- och Lungfonden, (2015), Hjärtrapporten 2015 – En sammanfattning av hjärthälsoläget i Sverige, (English translation, “Heart report 2015 – A summary of heart health status in Sweden”)
  10. Hägg M, Tibbling L. Longstanding effect and outcome differences of palatal plate and oral screen training on stroke-related dysphagia. The Open Rehabilitation Journal, 2013, 6, pp 26-33.
     
  11. Hägg M, Anniko M. Lip muscle training in stroke patients with dysphagia. ActaOto-Laryngologica, 128 (9): pp1027-1033, 2008.
     
  12. Text: Tibbling Grahn, Lita, ÖL, MD, professor emerita.
     
  13. Hägg M., Tibbling L. Effect of IQoro® training on impaired postural control and oropharyngeal motor function in patients with dysphagia after stroke. Acta Otolaryngol 2016; 136 (7):742-748. DOI:10.3109/00016489.2016.1145797 https://www.tandfonline.com/doi/full/10.3109/00016489.2016.1145797
     
  14. Ekberg O, (2011), Röntgendiagnostiska avdelningen, Universitetssjukhuset MAS, Malmö, Normal sväljning inklusive anatomi och fysiologi, (pdf). Hämtad 2015-12-05,
    (English translation:” Normal swallowing including anatomy and physiology”).
     
  15. Stroke association, (2017) State of the nation, Stroke statistics,https://www.stroke.org.uk/sites/default/files/state_of_the_nation_2017_final_1.pdf
    https://www.stroke.org.uk/what-is-stroke/stroke-statistics