Nielemisvaikeuksista kärsivä Jenny luokiteltiin anorektikoksi

“Ongelmat alkoivat hieman yli vuosi sitten nielemisvaikeuksilla. Ensimmäisistä oireista ei mennyt kovinkaan kauan siihen, että pystyin hädin tuskin syömään. Jokainen ateria oli taistelua ja tuntui kovalta iskulta, koska ruoanlaitto oli ollut intohimoni.

Muut luulivat, että minusta oli tullut anorektikko.

Muiden ihmisten reaktiot olivat tylyjä. Työskentelen myymäläapulaisena huoltoasemalla ja tapaan paljon ihmisiä. Aluksi ihmiset luulivat, että olin laihduttanut, mutta kun painoa putosi yli 20 kg, minulla oletettiin olevan anoreksia.

Kriittisin oli oma perheeni. Ymmärsin kyllä heidän huolensa, mutta samalla tulin surulliseksi siitä, etteivät he kuunnelleet minua.

Kohtelu oli kamalaa ja vointini todella huono

Halusin oikeasti syödä, mutta en pystynyt. Elämä oli painajaista, ja näin jälkeenpäin en voi ymmärtää, miten ylipäänsä jaksoin seistä jaloillani.

Huonojen lääkärikokemusten vuoksi meni vuosi, ennen kuin varasin ajan terveyskeskuksesta. Se oli kamala käynti.

Lääkäri oli vakaasti sitä mieltä, että kärsin syömishäiriöstä, ja kohtelu oli kamalaa.

Jos vointini oli ollut huono ennen lääkäriin menoa, se ei ollut mitään verrattuna siihen, miltä minusta tuntui sen jälkeen.

Olin nääntynyt ja oloni tyhjä. Sain sentään lähetteen röntgeniin, varjoainekuvaukseen, mutta siinä ei näkynyt mitään.

Minut otettiin vakavasti, mikä oli käännekohta

Tyydyin kohtalooni ja ryhdyin totuttelemaan ajatukseen, että elämäni olisi tällaista. Sitten sain yhtäkkiä kutsun Hudiksvallin sairaalan puhe- ja nielemiskeskukseen tapaamaan siellä työskentelevää tiimiä. Se merkitsi minulle käännekohtaa. Lopultakin minut otettiin vakavasti ja minua kohdeltiin todella ihanasti.

Kahden tunnin ajan tein kaikenlaisia testejä, jotka osoittivat, kuinka huono nielemiskykyni oli ja kuinka heikkoja suuni lihakset olivat.

Olin aivan hämilläni siitä, miten Mary Hägg pystyi paikantamaan kaikki oireeni. Kahden tunnin ajan tein kaikenlaisia testejä, jotka osoittivat, kuinka huono nielemiskykyni oli ja kuinka heikkoja suuni lihakset olivat. Mary selitti, että minulla oli palleatyrä.

Harjoittelu muutti elämäni

Lähdin kotiin toiveikkaana. Sain mukaani neuromuskulaarisen harjoitusvälineen, IQoron, ja siihen liittyvän harjoitusohjelman, joka minun piti tehdä ennen jokaista ruokailua. Mary oli sanonut, että menisi muutama kuukausi, ennen kuin huomaisin tuloksia, mutta jo parin viikon kuluttua pystyin syömään annoksen, jonka voi luokitella ateriaksi. Viikon kuluttua siitä olin toipunut ennalleni. Epätodellista, mutta elämää mullistavaa.

Olen saanut takaisin tavallisen arkeni.

Viimeisimmällä seurantakäynnillä Mary Häggin luona olin kaksinkertaistanut kaikki testitulokseni, ja nyt minun tarvitsee harjoitella IQorolla vain tarvittaessa. Olen saanut painoa takaisin, laitan ruokaa ja odotan innolla matkaa Yhdysvaltoihin. Mikään ei vedä vertoja sille, että olen saanut takaisin tavallisen arkeni.”

Jenny Bergman, 26 vuotta, Njutånger